sunnuntai 25. elokuuta 2013

Arvet kertovat elämästä. Niin myös tatuoinnit

Nyt kirjottelen tänne asiasta joka on sydäntä lähellä eli tatuoinnit. Tästä aiheesta kirjoittamisen idea lähti siitä, kun töissä kävi isoja herroja tuomassa lappuja seinille. Yhdessä niistä luki "Huolehdithan, että tatuoinnit ovat peitettynä työpäivän ajan".  Millä vuosituhannella tämmöset ihmiset oikein elää? Maailma muuttuu, ihmiset muuttuu mutta mielipiteet ei muutu. Enään ei eletä sitä aikaa, kun tatuointeja oli vain merimiehillä ja vankilassa olleilla ihmisillä. Ymmärtäisin jos olis joku pillu tatuoituna otsaan, että se ois ihan jees peittää. Ei oo kylläkään kävellyt vielä tommosta ihmistä vastaan. Tekeekö ihmisellä olevat tatuoinnit siitä jotenkin huonon ammatissaan tai epäasiallisen? Minusta ei. Pitääkö kaikilla olla joku pieni perhonen nilkassa jota kukaan ei näe? Ei. Jokaisella on oikeis ottaa millanen kuva tahansa ja kantaa sitä ylpeänä.

Hiukan kyssäreitä ja kommentteja mihin olen itse törmännyt. Nää nyt on vaan omia mielipiteitä joten älkäähän vetäkö herneitä nenään jos joku asia rupee nyppimään. Kuvat mitä tekstissä esiintyy löytyy multa itseltäni.

Oletko miettinyt miltä näytät vanhana? Muistan hyvin, kun ammattikoulussa opettaja sano mulle tosta hiukan jopa vihaiseen sävyyn. Tämä asia ei pitäis edes muita haitata. Se on mun iho ja mä teen sille mitä lystään. En mieti miltä näytän vanhoilla päivillä. Eihän sitä edes tiedä elääkö sinne asti. Miksi mun pitäis miettiä tän ikäisenä, että miltä näytän vanhuksena. Siinä jäis kokonaan muu elämä elämättä, jos jäisin miettimään tekojani siltä kantilta että miltä joskus näytän. Mieluummin mietin eläkepäivillä mitä olen tehnyt, kun että mitä olisin voinut tehdä.


Tatuoinneilla pitää olla jokin syvällinen merkitys. Ja kukahan tämän määrittelee. Ymmärrän kyllä jos joku haluaa ottaa tatuoinnin tietyn ihmisen muistolle. Tai joku lausahdus mikä kuvaa omaa elämää. Tai muuttuneessa elämäntilanteessa ottaa tietyn kuvan. Ei siihen tarvitse mitään erikoista syytä, että voi ottaa tatuoinnin. Toiset haluaa merkityksellisiä kuvia ja toiset haluaa vain kuvia.  Ei sitä tarvitse kenellekkään perustella miksi olet ottamassa juuri sen kuvan. Ärsyttää kaikki tatuointiohjelmat. Tyyppi tulee liikkeeseen. Istuu penkkiin ja kuvaa ruvetaan tekemään. Samalla se siinä kuvaa ottaessa kertoo koko elämäntarinansa, kun on ollut vaikeaa. "Sen takia otan tämän kuvan kun pikkuserkunsiskonpojankissanvelipuoli kuoli." Siis mitää.?? Olen tästä asiasta keskustellut tatuoitsijoiden kanssa ja niiltä kuullut kuinka ärsyttäävää on loppujen lopuks kuunnella toisen tilitystä siitä miksi on tietyn kuvan valinnut. Muistetaanhan, että se tatuoitsija ei ole terapeutti. Omat tatuoinnit ei mitään stooria tarvitse. Otan kuvia ihan fiiliksen perusteella. No joo kyllä niitä tulee harkittua enemmän tai vähemmän. Pääasia että se kuva tuntuu omalta.


Älä missään nimessä ota bänditauointia. 
Olen elävä esimerkki näistä bänditatuoinneista. Turmion Kätilöiden ja Stam1nan logot löytyy minulta tuosta rinnan kohalta( vai mikä toi ny onkaan). Halkaisija n. 12cm eli ei kovin pieniä ja huomaamattomia kuvia. Moni ihmettelee miksi olen ottanut nämä kuvat juuri tuohon kohtaan. Miksi en vaikka käteen tai jalkaan. Jos sä haluut peitellä sun tatuointejas niin toki voit ottaa ne jalkaan tai muualle mistä ne ei näy. Mä en kuitenkaan halua mun tatskoja peitellä joten miksi ne ei tossa voi olla.. Näistä on tullut niin paljon kommenttia. Niin hyvää kuin huonoakin. Moni kehuu ja nekin ihmiset itse fanittaa noita bändejä. Viime kauppareissulla pääsin kassalle niin myyjä kysyys "Onks sulla Stam1nan logo tossa?" Menin jotenkin ihan lukkoon ja sain vaan sanottua että on. Myyjä nostaa peukun pystyyn ja kehuu. Piristi kyllä kummasti päivää tommonen. Mutta tulee myös sitä negatiivista kommenttia. "Mitä sitten kun sä et enään kuuntele noita bändejä?" " Entä jos ne lopettaa?" "Mikä järki tossa nyt on?" Tästä vois tyhmempikin ihminen päätellä, että noilla bändeillä on jokin merkitys mulle kun olen tatuoinnitkin ottanut. Miks mun pitää miettiä tilannetta jossa en noista enään tykkää. En ajatellut kuvia poistaa vaikka näin tulisi käymään, että ei musa enään nappaa. Tämä on kuitenkin ollut taas yksi vaihe elämästä. Edelleen voi sillon vanhempana muistella mitä on joskus tullut tehtyä. Näitä tatuointeja en ole päivääkään katunut ja voin ylpeänä ihmisille nämä näyttää.

Tatuoidut ihmiset on rumia. 
Ne ihmiset vai niiden tauoinnit? Sillehän ei voi mitään jos se ihminen on jo valmiiks ruma mutta rumiakin kuvia löytyy jos niitä ei oo tehty kunnolla. Se on kuitenkin siitä tauoinnin ottajasta kiinni millasen kuvan haluaa. Halutaan ottaa tietyllä tyylillä kuva mikä saattaa näyttää huonosti tehdyltä. Jos tatuoinnin ottaja on tyytyväinen niin onko muulla väliä. Mikä on omasta mielestä hieno saattaa olla toisen mielestä ruma.


Sattuuko tatuoinnin ottaminen?
Tää on kans semmonen kysymys mihin on varmasti kaikki törmännyt. Jokaisella ihmisellä on eri kivunsietokyky. Toisilla sattuu ja toisilla ei. Ehkä se enemmänkin kutittaa, kun sattuu. Riippuu myös minne tatuoinnin ottaa ja minkä kokoisen. Jos kuva on 1cm x 1cm niin ei siinä kerkeä paljoa edes tuntemaan kun se on jo valmis. Itselläni oli toi selän tatuointi kaikkeist kivuliain. Välillä teki mieli vaan poistua paikalta, kun kipu alkoi tuntumaan viiltävältä.

Huono laatu ja puhelimella otettu kuva...

Jostain syystä tää ei nyt suostu suurentaa tätä tekstiä... Toivottavasti näätte lukea viimeset lauseet. Ottakaa ihmiset ihan semmosia tatuointeja mitkä omasta mielestä näyttää hyvältä. Älkää kyselkö muitten mielipiteitä, että onko tämä kuva tai teksti hyvä. Se on sun iho. Sä päätät mitä siihen otat sanoi muut sitten mitä tahansa. Onko lukijoilla paljon tatuointeja? Entä oletteko törmänneet omituisiin kysymyksiin tatuointeja koskien?

4 kommenttia:

  1. Itselläni on ajatus että haluan omien tatuointieni takana olevan ajatus ja/tai kokemus tai muuta sellaista... mutten missään nimessä ajattele että muilla pitäisi olla. Tosiaan; miksi pitäisi? Saatan kysyä ihmisiltä että onko kuvan takana tarina tai jotain henkilökohtaista vai kuvaako se vain sitä, mistä tykkää.

    Loistavaa tekstiä! Kiitos tästä!

    VastaaPoista
  2. Tuli noista bänditatuointipohdiskeluista mieleen, että entä jos kyseinen yhtye vaikkapa joutuu lostprophetmaisesti pedofiilikohun keskelle? Siis että kyseinen yhtye/keulahahmo tekee jotain aivan kuvottavaa. Niitä ketkä on ottaneet Ian Watkinsin nimmarin nahkaansa varmaan vituttaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole tullut ajateltua asiaa tuolta kantilta. Äkkiäkös noi tatuoinnit saa peitettyä tekemällä uuden kuvan siihen päälle jos on tarve..

      Poista
  3. En tiedä miten oikeesti eksyin tähän kyseiseen blogiekstiin, mutta pointti oli, että tunnistin itseni kehumassa kassa sun tatuointia :D
    T. nykyinen työkaverisi ;)

    VastaaPoista